Joulu on

Aatonaatto alkaa hiljetä. Tänään minulle tuli joulumieli, kun oli aikaa vain katsella sohvalta kynttilöiden loistetta ja kuunnella kaunista musiikkia. Tämän joulun odotus onkin ollut musiikintäyteistä aikaa perheessämme: piano on tuskin saanut hengähtää, sillä isommat ja pienemmät sormet hyppelevät koskettimilla tämän tästä. Mutta mitäpä joulu olisi ilman joululauluja? Samaa mieltä taisivat olla ne reilut 750 seurakuntalaista, jotka olivat saapuneet kauneimpiin joululauluihin menneenä sunnuntai-iltana. Mieliinpainuva ilta kaikin puolin.
Seurakuntatyön arki ja tohina kääritään rullalle ja laitetaan hetkeksi hyllylle odottamaan. Nyt on aika riemuita joulusta, nauttia juhlasta, jonka kuiskeen voi jo kuulla.
Joulusaarnatkin on jo valmisteltu. Vaikka tälle joululle sain täysosuman ja pääsen saarnaamaan kaikkiaan kolme kertaa samasta tutusta jouluevankeliumista, silti tuntuu, että paljon jää vielä sanomattakin. Niin tuttu kuin tuo Luukkaan kertomus onkin, aina siitä löytyy uusia näkökulmia. Jos Jumala suo, saan saarnata siitä vielä monet kerrat.  
Lämmin hyvän jouluntoivotus teille kaikille! Riemuitkaa!