Uuden edessä

Tänään sen huomasin: päivä on totta totisesti jatkunut! Minulla ainakin on aurinkokennot selässä, sillä valon lisääntyessä myös jaksaminen paranee ja ilokin pulpahtelee helpommin pintaan.
Sain olla menneenä sunnuntaina Oulun tuomiokirkossa pappisvihkimyksessä. Toisaalta olin hengessä läsnä myös Pyhäjärvellä, Markun läksiäisissä, sekä Kuopiossa uuden pappimme Antin pappisvihkimyksessä. Oulun tuomiokirkossa vietetty messu oli kaunis ja liikuttava. Kuinka hyvä onkaan saada kokea elämän juhlahetkiä, jotta jaksaisi vuorostaan arkista puurtamistakin.
Seurakuntamme on saanut tällä viikolla kaksi uutta työntekijää, heistä saamme iloita ja heidän kanssaan työtä tehdä. Tiedän, että monien rukouksissa heitä on kannettu jo tähän asti. Erityisesti muutosten aikoina me kaikki tarvitsemme esirukousta, jonka varaan jättäytyä. Rukoukseen liitetyt kädet tekevät arvokasta työtä. Jumalalle kiitos, että näitä käsiä riittää.