Vaalien jälkeisiä mietteitä

"Tammikuu se alkaa vuoden, helmikuu on seuraava. Maalis, huhti kevään tuovat, touko, kesä kukkii jo. Heinä-, elo-, sitten syyskuu, sadonkorjuun aika on. Loka-, marras-, joulukuussa taivas harmaa, valoton." Näin laulettiin ekaluokan musiikkikirjan vuodenaikalaulussa. Uskomatonta, että tämäkin vuosi on kiertynyt jo viimeiselle neljännekselleen. Omaa vuottani on työn puolesta sävyttänyt mennyt kirkkoherranvaali.
Elettiin tammikuun loppua, kun tipautin hakemukseni postilaatikkoon. Viime sunnuntaina vaali viimein ratkesi ja saatoin kyllä yhtyä aidosti legendaariseen lausahdukseen: "Väsynyt mutta onnellinen." Kaiken kaikkiaan viralliset vaalitilaisuudet olivat mielestäni leppoisia ja niissä oltiin hyvässä hengessä koolla. Keskustelua tärkeistä asioista voitiin käydä ja ajatuksia vaihtaa. Tällaisiin prosesseihin liittyy aina myös monenlaisia epävirallisempia puheita, jotka kantautuvat omiin korviin ja tulevatpa myös silmille internetin kautta. Yleinen tieto on, että kenkäni ovat saaneet suurta huomiota osakseen. Hetkittäin olen kyllä miettinyt, kertovatko monenmoiset kirjoitukset kengistäni enemmän kirjoittajista kuin minusta. Sen verran aihe on ollut mielen päällä, että olen kiinnittänyt huomiota siihen, että muidenkin kengät kuuluvat kopisevan - myös kirkossa.
Me kaikki papitkin olemme persoonia ja se näkyy ja kuuluukin meistä. Onneksi niin on ja saakin olla. Jumala tarvitsee monenlaisia sananviejiä, koska sanankuulijatkin ovat varsin sekalainen seurakunta. Jokainen voi tehdä työtään vain oman persoonansa kautta ja itselleen ominaisella ja luontevalla tavalla. Jos muuta yrittää, lakkaa olemasta aito, ja silloin todellinen kohtaaminen ja viestin perille meno on jo vaakalaudalla.
Se, että tulin valituksi kirkkoherran virkaan, on minusta osoitus pyhäjärvisten ennakkoluulottomasta ja rohkeasta ajattelusta. Ja erityisesti lämminsydämisyydestä, jota olen aina saanut seurakuntalaisten parissa kokea.
Uskonpuhdistajamme Luther totesi aikanaan, että vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, hän istuttaisi vielä tänään omenapuun. Minä istutin tänä syksynä 250 kukkasipulia odottamaan kevättä. Uskon, että myös seurakunnassa kannattaa kylvää ja istuttaa, uskoa ja toivoa - ja odottaa kevättä ja uuden elämän nousua. Jumala antaa kasvun luomakunnalle ja ihmisille, myös uskolle ja kaikille sen hedelmille.