Juhlahumua

Eilinen päivä jää muistoihin hyvin rakkaana ja kiitollisuuden täyteisenä. Sain viettää virkaan asettajaisiani yhdessä seurakuntalaisten, perheeni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa. Paikalla oli myös lääninrovasti ja moni kollega lähiseurakunnista.  Ja piispa Willen hersyvä huumori ja lämminhenkisyys on aina yhtä ilahduttavaa. Oli todella juhlavaa ja harrasta seisoa alttarin edessä antamassa lupauksia kirkkoherrana ja saada siunaus tähän virkaan. Seurakuntakeskuksessa vietettiin sitten riemun täyteistä juhlaa, herkkujen kera. Musiikki ja rohkaisevat puheet antavat potkua työhön vielä viikkojenkin päästä. Kyllä juhlahumussa on joskus onnellista olla!

Seurakunnassa harvoin pystyy tai edes voi tehdä mitään aivan yksin. Eikä se kai tarpeen edes olekaan. Eilinen juhlakin oli monen ihmisen työn ja tahdon tulosta. Tiedän, että työntekijät ja eri palvelutehtävissä toimineet ihmiset olivat nähneet vaivaa sen eteen, että juhla oli noin upea ja viimeistelty. Siitä olen kiitollinen. Yhdessä on hyvä tehdä työtä, innostaa ja innostua, katsoa joskus ihan lähelle ja toisinaan kauas tulevaan. Vaikka tässä työssä on omat taakkansa, silti tämä on suuri ilo ja mahdollisuus. Saa olla niin monenlaisessa hetkessä läsnä Jumalan asialla.

Olen jo aloittanut piispalta saamaani Ilveilijän hartauskirjaa. Kannattaa painaa mieleen sanat, jotka sen sivuilta löytyvät: "Kristuksen muukalaislegioonaan kutsutuilta ei kysytä sitä, mitä he ovat olleet tai ovat nyt, vaan sitä, mitä heistä vielä kerran voi tulla!" Niinpä niin, Jumala kyllä näkee, millaiset mahdollisuudet meissä piilevätkään.

Mirva Ahola

1.2.2010