Pysy kirkossa!
Viime päivien suurin uutinen lie ollut kirkosta eroajien ennätysmäinen lisääntyminen. Syylliseksi on epäilty tv:n keskusteluohjelmaa, joka herätti tunteita puolesta ja vastaan. Katsoin tuota homokeskustelua ensimmäiset puoli tuntia, mutta suljin lopulta koko telkkarin surullisena. Tiesin kyllä jo etukäteen, millaisia vastaavat keskustelut ovat aina olleet: lopulta vain ääripäiden äänet kuuluvat eikä varsinaisesta keskustelusta tai vuoropuhelusta ole enää edes kyse. Moni äänestää jaloillaan, kuten on tehnyt ennenkin esim. naispappeus-kysymyksessä. Se on valitettavaa, koska kirkossa voi vaikuttaa parhaiten pysymällä sisällä. Mitä enemmän väki ajautuu ulos kirkon ovista, sitä yksipuolisemmaksi ns. kirkon ääni tulee.
Piispat, jotka ovat viime päivien uutista kommentoineet, ovat jo sanoneet tämän saman: kirkko on hyvin moniääninen. Keskusteluohjelmaan valikoituvat vain tietyt ihmiset, mutta ei suinkaan kaikki se moninainen ajattelu, joka kirkon sisällä on. Onneksi oma kirkkomme saakin olla moniääninen, eikä meillä ole vain yhtä ihmistä, joka lausuisi aina julki sen, mitä mieltä kirkko on asioista. Tässä kirkossa edes piispat eivät ole aina samaa mieltä, papisto senkään vertaa. Uskoon ja Raamattuun liittyvissä kysymyksissä meillä ei ole aina lopullista, selkeää vastausta. Sekin epävarmuus on siedettävä. Sinä päivänä, kun tiedämme lopulliset vastaukset, emme enää katsele näitä maisemia, vaan uutta maata ja uutta taivasta. Mutta toistaiseksi olemme monin tavoin matkalla olevia ja suuntaa etsiviä.
Minusta on turha syyttää kristinuskoa tai omaa kirkkoamme ahdasmielisyydestä: en usko, että monet muutkaan suuret kirkot tai edes uskonnot ovat tämän asian suhteen kovin liberaaleja olleet. Luulenpa, että suurin voittaja tälläkin viikolla on ollut tuttu sarvipää, paholainen eli diabolos (erilleen heittäjä). Kukapa iloitsisi yhtä paljon siitä, että Jumalaan uskovat ajautuvat riitaan keskenään? Miksi me suomme hänelle sen ilon?
Aivan kohta ovat seurakuntavaalit. Toivon, että ihmiset äänestävät ehdokkaita, jotka ovat heidän mielestään luotettavia ajamaan seurakunnan etua. Vaalikoneen kautta voi ottaa selvän ehdokkaiden ajatuksista ja arvoista. Pysy siis kirkossa ja vaikuta!
Tästä pappilan hätävarasta taisi tulla apologia eli puolustuspuhe uskon ja kirkon puolesta. Mutta tein sen mielelläni. Minä kun en haluaisi tästä kirkosta pois millään!
16.10.2010
Mirva Ahola