Sataa sataa ropisee
Vappuaatto laskeutuu iltaan harmaana ja sateisena. Keväällä olen niin kärsimätön: tahtoisin pelkkää aurinkoa ja lämpöisiä tuulia. Tällaiset kalseat päivät eivät ole minua varten. Malttamaton odotus poukkoilee mielessä, kun katselen tuonne kukkapenkin suuntaan. Istutin sinne syksyllä 250 kukkasipulia, ja ensimmäiset ovat jo rohkeasti nostamassa päätään. Odotan niin kovasti, että krookukset ja narsissit, tulppaanit ja liljat tuovat väriä pihaan. Kaipaan kevättä, uuden elämän riemua ja toiveitten täyttymistä.
Perinteiset munkkimarkkinat ylsivät ennätysmäisiin mittasuhteisiin tänään ja eilen. Keittiössä ahertaneet emännät pyöräyttivät noin 2000 munkkia. Makoisiin suihin ne matkasivatkin, eikä meidän myyntityötä tekevien tarvinnut liiemmin mainostaa. Yhteisvastuukeräystä on kartutettu jälleen reippaasti eli rahaakin on tänään ropissut. Tämä on yksi vuoden hauskimmista tapahtumista, ja kaiken mukavan lisäksi, sillä voidaan ojentaa apua sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Auttaminen on toisinaan erittäin iloinen asia!
Olen pitkästä aikaa lukenut romaaneja tietokirjojen sijaan. Erityisen innoissani olen ollut kirjasarjasta, jossa Mma Ramotswe, botswanalainen naisetsivä, ratkoo ongelmia, mutta osaa myös nauttia arjen pienistä iloista ja leppoisasta elämänmenosta. Kirjan päähenkilöllä on myös oivaltavia ajatuksia, joissa piilee suuria viisauksia. Yhden niistä kirjasin itselleni muistiin ja mielelläni sen jaan tässäkin. Olkoon se päivän mietelause näin munkkimarkkinoitten hulinan laannuttua: "Kukaan ei voinut auttaa kaikkia, mutta kaikki pystyivät auttamaan niitä, jotka tulivat heidän elämäänsä."
30.4.2010
Mirva Ahola
