Tärkeintä on olla

Olen ehkä Euroopan laiskin kesätapahtumiin osallistuja. Tiedän, kuinka paljon hyviä ja mielenkiintoista tapahtumia lähitienoilla olisi tarjolla, mutta en vain saa aikaiseksi lähteä. Omiin ympyröihin sulkeutuu niin helposti. Onneksi työn puolesta tulee joskus lähdettyä joihinkin rientoihin mukaan. Tälläkin kertaa kutsu kävi ja siihen kutsuun vastasin.

Kävin ensimmäistä kertaa Täydenkuun tanssit -tapahtumassa katsomassa tämän kirjoituksen otsikolla kulkevan tanssiteoksen. Alpo Aaltokosken teos puhutteli minua monella tavalla. Välillä pohdin, ymmärränkö ollenkaan sitä, mitä taiteilija on halunnut teoksellaan sanoa. Mutta sitten ajattelin, että katsojana minulla on vapaus nähdä siinä sellaista, minkä se minussa sillä hetkellä herättää. Esityksen päätös oli upea, mahtipontinenkin ja aivan viime minuutilla suorastaan liikutuin: ylösnousemus, tässähän on häivähdys taivaasta! En tiedä, näkikö sitä kukaan muu, mutta minulle se oli hieno, harras hetki. Samanlaisia hetkiä olen kokenut tänä kesänä taiteen äärellä muutenkin: katsellessani Kultala-näytelmää Kesä-Heinä-teatterin esittämänä ja Ateneumin taidenäyttelyssä taulujen edessä viipyillen.

Tänään on ollut kuumin päivä lähes vuosisataan armaassa Suomenmaassa. Tällaisena päivänä ei jaksa paljoa ahertaa, voi todellakin yhtyä ajatukseen: Tärkeintä on olla. Oleminen on mahtavaa, sillä Jumalan armoa on se, että vielä elämme. Kun kelluin tänään vedessä katsellen taivaalle ja kuunnellen veden hiljaista huminaa korvissa, tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että saan olla. Ei ole tärkeää se, mitä saan aikaan, ehdin, jaksan, yritän. Tärkeintä on olla. 

Mirva Ahola

29.7.2010