Satoa kypsyy
Pihallani kasvava pienoinen omenapuu jaksoi kantaa ihmeen runsaan sadon. Punaposkisia omenoita sen oksilta kertyi reilut kaksi ämpärillistä. Ne ovat kooltaan sen verran pieniä, että kuorimaan en viitsinyt ryhtyä, mutta mehumaijaan ne saivat suunnata ihan kuorineen päivineen. Vielä kun mukaan laitettiin karviaisia, niin kuinka ollakaan, todella hyvän makuista mehua on nyt useampi pullollinen. Näinkin laiskan puutarhurin elämää tuollainen piristää kummasti!
Seurakuntatyössä sadon kypsymistä ei aina pääse itse näkemään. Täytyy vaan luottaa siihen, että kun Herran asialla ollaan, Hän itse myös huolehtii siitä, että hedelmät kasvavat ja kypsyvät - ajallaan. Tietysti on joskus antoisaa päästä seuraamaan, kuinka ihmisissä tapahtuu kasvua ja uskon syvenemistä, miten surun erämaasta noustaan vehmaille maille tai oma paikka vuosienkin harhailun jälkeen löytyy.
Auringon lämpö ja valo, loma ja kaikki kesäiset muistot antavat pontta tähän syksyyn. Tulossa on seurakuntavaalit, joita jännityksellä jo mietin, edessä on monta perinteistä hetkeä ja ehkä muutama aivan uusikin. Viime sunnuntai kehotti kiitollisuuteen ja siihen nämä kauniit syyspäivät mielen nostavatkin.
Mirva Ahola
7.9.2010