Kevät

Aika on kulkenut pitkin harppauksin eteenpäin. Vuoden alku oli tiivistä aikaa valmistautuessamme piispantarkastukseen. Helmikuun viimeinen viikonvaihde olikin sitten yhtä juhlaa: saimme niin paljon kiitoksen ja rohkaisun sanoja piispalta ja koko seurueelta, että sillä tsemppauksella porskutamme eteenpäin pitkään. Toisinaan omalle työlle ja työympäristölle sokeutuu, on siis tärkeää, että joku ulkopuolinen katselee sitä ja osoittaa sen hienoudet ja mahdollisuudet. Näin saimme kokea työyhteisönä ja seurakuntana. 

Pääsiäiseen on enää pari viikkoa. Tänä vuonna se saapuukin varsin myöhään, mutta kevään edetessä odotuksenkin jaksaa. Talvea on totisesti ollut riittämiin. Tästä valoisuudesta iloitsen kovin, minulla lienee aurinkopaneelit selässä, se on todettu jo aiemmin, sillä niin selvä on ero aurinkoisen ja pilvisen sään mielialalla ja energisyydellä. Mielelläni olenkin valon lapsi. 1.kirjeessä tessalonikalaisille Paavali kirjoittaa: "Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle." Pääsiäisenä kirkastuu, että tuo valo ja päivä ovat ylösnousemuksen valaisemia, osallisuutta Kristuksesta säteilevään valoon. Mekin kuulumme Ylösnousseelle Kristukselle ja saamme olla Elämän lapsia, jo tässä ajassa ja kerran ikuisuudessa. Ei ihme, että naiset lähtivät kiiren vilkkaa tyhjältä haudalta viestiä viemään, kyllä tätä kannattaa kertoa eteenpäin yön ja pimeyden varjoissa pelkääville. 

Oletteko huomanneet että sana kevät on melkein kuin kevyt? Keväässä on jotain kevyttä, lumen raskas paino ja syvälle käynyt routa sulavat ja mielikin voi kevetä. Tätä toivotan: Kevyttä kevättä!

Mirva Ahola

8.4.2011