Rajalla

Tunnen eläväni rajalla. En tiedä, pitäisikö toivottaa mukavaa syksyn jatkoa vai hyvää alkavaa talvea. Joka aamu mietin, laittaisinko päälle syystakin vai uuden toppatakin. Olisiko hyvä puhua tällä viikolla vielä kirkkovuoden viimeisen sunnuntain aiheesta vai rientää jo adventin tunnelmiin? Kirkkovuosi vaihtuu ja samalla luontokin häilyy syksyn ja talven rajoilla. Ihmismielikin kulkee tunnelmasta toiseen, vanhoista rutiineista tekisi mieli pitää kiinni mutta sielu haluaisi lentää johonkin aivan uuteen. Minkä suunnan ottaisi?

Epävarmuuden sietäminen on vaikeaa. Kun ei oikein tiedä, mitä on tulossa, mistä on kyse, kun kaikki on niin sanotusti "vaiheessa", vaatii sinnikkyyttä tyytyä olemaan juuri siinä kohdassa. Joskus elämänvaiheemmekin ovat rajapinnalla oleskelua. Muutoksen saattaa aistia, muttei kuitenkaan vielä tiedä, mitä se pitää sisällään.

Todellista elämää eivät ole vain selkeät vaiheet. Usvaiset, epävarmat elämänpolut eivät ole vähempiarvoisia, vaan aitoa, merkityksellistä elämää. Pitkänperjantain ja pääsiäisaamun välinen aika ei ollut turhaa tai tarpeetonta. Juuri silloin tapahtui enemmän kuin ehkä koskaan muulloin.

Kun adventin aika alkaa, me odotamme. Iloitsemme jo joulusta, joka kuitenkaan ei ole vielä täällä. Odotuskin voi tuoda onnellisuutta, epävarmuus voi valmistaa muutokseen. "HIljainen luottamus on teidän voimanne", sanoo Jumala - siihen lupaukseen tarrautuen.

Mirva Ahola

22.11.2011